kirjoittanut: Tessa Gratton
alkuperäisteos: The Blood Keeper
ilmestynyt: englanniksi 2012, suomeksi 2012
suomentanut: Inka Parpola
sivuja: 382
takakansi:
''Koko elämäni ajan huoneeni ikkunan alla on muhinut salaisuus. Tiesin, että minun olisi pitänyt luoda kirouksen karkottava loitsu, muuttaa ruusut tuhkaksi ja sirotella ne tuuleen ja jokeen. Niin Arthur käski minun tehdä. Mutta minä valitsin toisin.''
Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko maailmaa - valtava voima, jota olisi helppo käyttää väärin. Mabin äiti teki niin. Mab itse haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa.
Eräänä aamuna Mab tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan. Ja äkkiä valloillaan ovat vaaralliset voimat - voimat, joista kukaan ei kertonut Mabille.
mielipiteeni kirjasta: Kirja oli hyvä, ja luin sen aika nopeasti. Verenvahtihan on itsenäinen jatko-osa Veritaika-kirjalle, mutta pidin ensimmäisestä osasta jonkin verran enemmän, sillä siinä oli enemmän romantiikkaa ja jännitystä. Tämä toinen osa ei kihelmöinyt niin paljoa.
Verenvahti-kirjassa lempikohtiani olivat luultavasti Evien kirjeestä kertovat kohdat. Mutta oli kiva myös tietää Mabista ja Kansasin magiayhteisöstä. Ja vanhojen hahmojen mukana olo oli piristävää. Mutta tosiaan, kuten sanoinkin, tästä osasta jäi uupumaan jotain, vaikka olikin mahtavaa luettavaa!
kuva: http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6673
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti