Perjantai 30.12

Kaksi kirjaa on luettuna, mutta en vaan saa aikaseks kirjottaa niistä tänne. ☺

Torstai 22.12.

Tänään alkoi vihdoinkin loma! Oon ollu niin väsyny jo jonkin aikaa, että loma tuli tarpeeseen ☺
   Saatan laittaa joulun jälkeen kuvan mun joulujuhlavaatteista tänne, jos tuli yhtään säädyllistä, sillä tykkäsin niistä niin paljon, ja varmaan aika tylsää lukea blogia, jossa ei ole yhtään kuvia.. Mutta saattaa olla, että ne ei tänne päädy, sillä mun 9v pikkusisko otti ne.. ☺
   Mutta asiasta viidenteentoista kävin tänään äidin ja tuon pikkusiskon kanssa joulujuhlista päästyämme juhlimassa lomaa hese-cafessa ja mussutin siellä muffinsin ja join kaakaota ☺ Sitten äsken tilattiin vielä pizzaa, otin äidin kaa puoliks yhen, koska en ois kumminkaa jaksanu kokonaista syödä. Ja äsken koristeltiin ihanainen muovi-joulukuusi ☺

Veren perintö

Veren perintö
kirjoittanut: Charlaine Harris
alkuperäinen teos: Definitely Dead
ilmestynyt: englanti: 2007,suomi: 2011
suomentanut: Sari Kumpulainen
sivuja: 384

takakansi: Kuumat treffit ihmistiikeri Quinnin kanssa saavat odottaa, kun Sookie Stackhouse tempaistaan tyhjentämään (lopullisesti) kuolleen vampyyriserkkunsa Hadleyn asuntoa New Orleansiin. Selvitellessään Hadleyn jäämistöä Sookie huomaa, että serkun jättämä perintö on pikemminkin kirous kuin siunaus. Jonkun mielestä ei selvästikään ole hyvä, että Sookie pääsee jyvälle Hadleyn värikkäästä elämästä, johon kuului muun muassa suhde itsensä Louisianan vampyyrikuningattaren kanssa.
   Apunaan Hadleyn vuokraemäntä, noita Amalie Broadway, Sookie riuhtoo kuitenkin luurangot komeroista ja on jälleen kerran kaulaansa myöten liemessä. Arvaamattomien ihmissusien kanssa kamppailun ohessa hänelle paljastuu hätkähdyttävä salaisuus - ja se virtaa hänen omassa veressään.

mitä olin mieltä: Taas yksi mahtava  Sookie-kirja luettu ♥ Tuli luettua yhdellä kertaa koko kirja ja valvottua neljään yöllä, mutta se oli sen arvoista! ☺ Charlaine vaan on niin mahtava kirjailija. Ehkä kaikkein paras...?
   Kirjan alussa Charlaine sanoi jonkun fanin arvanneen kirjan juonen, mikä löi minut ainakin ihan ällikällä, koska Charlaine ei todellakaan kirjoita ennalta arvattavia kirjoja.. Juoni mutkistuu vähän väliä. mikä onkin aivan mahtavaa ☺
   Ja nyt jään taas malttamattomana odottamaan jatkoa, ja sitä miten Sookien ja Quinnin suhde etenee.. Ne on aikas hyvä pari ☺ Mutta ei saa unohtaa Erickiä, mää jaksan vieläkin uskoa, että se ja Sookie päätyy yhteen, mutta saapa nähdä sitten ☺

kuva:http://www.bookplus.fi/kirjat/harris%2c_charlaine/veren_perint%C3%B6-14286204

//Mitäs ihmettä?!?! Enkö mää oo kirjottanut tänne postausta 5. Sookie Stackhousesta, Verta sakeampaa..? ;o Miksi ihmeessä en?? :(

Sunnuntai 18.12

Eilen luin sitten Veren perinnön, vaikka piti lukea se vatsa kahden muun kirjan jälkeen, mutta en vaan voi sille mitään.. Enkä myöskään sille, että luin sen yhdessä päivässä.. En vain pystynyt lopettamaan, paitsi siksi aikaa kun kävin mummilassa. ☺ Mutta joo, siitä postausta myöhemmin, oon nyt vähän pahalla päällä kun menin nukkumaan vasta neljältä ja tänä aamuna piti herätä yhdeksältä ja mennä kirkkoon..
   Mutta ensi viikolla alkaa loma ja on joulu-aattokin. Ja tällä hetkellä ainoa stressin aihe on se, että joudun lukemaan joulukirkossa esirukouksia, varsinkin kun yleensä tapana lukea melko nopeasti ja epäselvästi.. Mutta ehkä selviydyn siitä kunnialla.. Ehkä.
  Joulujuhla-vaatteet olen jo valinnu, ja ne on musta ainakin supersöpöt ☺ sain lainata ihanalta kaveriltani yhtä pitsi-paitaa ja se on ehkä ihanin♥

Haaveiden nuorallatanssi

Nimi: Haaveiden nuorallatanssi
Kirjailija: Katariina Leino
Ilmestynyt: 2003
Sivuja: 165

Takakansi: "Äidin mieliksi Lotta oli laittanut vaaleat pitkät hiuksensa kiinni kullanbeigellä donitsilla. Hän roikotti kädessään viulukoteloa kuin haluton palkkamurhaaja asettaan.”
   Charlotta on kahdeksantoistavuotias lahjakas viulisti, jonka perhettä lujaluonteinen isoäiti on pitänyt tiukassa kurissa. Lotasta on kasvatettu tunnollista ja taitavaa viulistia, eikä hän ole saanut kokeilla rajojaan ystävien seurassa. Kun isoäiti sairastuu, joutuu koko perhe opettelemaan elämään vapautensa kanssa. Ja kun teini-ikä alkaa melkein aikuisena, tulee se sitäkin voimakkaampana ja yllätyksellisempänä.
   Onko kiltin tytön muottiin jääminen sittenkään parempi vaihtoehto kuin kapinointi?

Mielipiteeni: En oo lukenu vähään aikaan, (mitä nyt oon kuunnellut Epäilys-äänikirjaa samalla kun neulon villasukkia) ja hyllyssä odottaa vielä viisi kirjaa ja tuo äänikirja, josta olen puolet kuunnellut. Joten ajattelin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja lukea, hyllyssä nimittäin on myös Charlaine Harrisin Veren perintö ja Maggie Stiefvaterin Ikuisuus, ja nyt pitää nopeasti lukea kolme muuta alta pois. ☺
   Mutta Haaveiden nuorallatanssi oli ihan hyvä kirja, mitä nyt hieman sekava ja nopeasti etenevä, mutta kyllähän tuo meni. ☺

kuva:http://wsoy.fi/yk/products/show/25089

Torstai 15.12

Nyt ei pitäisi olla enää mitään stressattavaa. Eilen oli tän vuoden viimeinen koe, tänään palautin kasvikansion ja ostin loput joululahjat. ☺ Kävin myös hoitamassa puksua tallilla <3.
   Ja noista joululahjojen ostosta tuli mieleen, että yleisesti ottaen tykkään joulusta ja talvesta, mutta jotkin asiat meinaa kyllä saada minutkin kilahtamaan, kuten kässäopen joulupaja ja kaikki joulukalenterit ja joulukoristeideat, joita se on yrittäny mutkin saamaan neulomaan ja ompelemaan ja äikässä perinteinen joulutarina, joka saa minut raivon partaalle. Joka vuosi kaikki kirjoittaa jonkun iloisen tarinan tontuista tai jostakin joulua odottavasta perheestä, ja minäkin kirjotin jo yhden sellaisen, mutta kun muut oli hitaampia, kysyin opelta voisinko tehdä toisenkin tarinan, ja juuri äsken viimeistelin minun hirvittävän anti-joulu kauhukertomuksen ☺ Oon aika ylpee siitä. Mutta eipä muuta, hyvää joulun odotusta! ☺

Sunnuntai 11.12

Eipä tässä muuta kun että olen tänään käynyt kirkossa kaksi kertaa, sukulaisten luona nimppareilla isoveljen auton kyydissä, jossa popitettiin klamydiaa, ostamassa villasukka-lankaa, jonka avulla olenkin hienosti väistellyt kemian kokeisiin lukemista, joten kun pääsen lähtemään koneelta, meen suoraan ihanaisen kemiankirjani luokse ja luen sitä Vampyyripäiväkirjoihin asti, ja yritän saada repästyä ainakin kasin huomisesta, ja samalla ylä-asteen viimeisestä kemian kokeesta.. Ei nimittäin varmaankaan näytä hienolta, jos joku viitonen tai kuutonen on päättötodistuksessa siellä kasien, ysien ja kymppien seassa xd Ja nyt tämän koskettavan elämäntarinani loppuun kaksi aivan erillaista biisiä.. ☺

Tiistai 6.12

Tää päivä on alkanu tosi hyvin ☺ Ratsastustunnin piti olla aamulla yhdeltätoista, mutta peruuntui jäätyneen kentän takia, joten vastustin halua mennä takaisin nukkumaan, vaan menin kaikesta huolimatta tallille hoitamaan puksua (♥), joka on itseasiassa mun hoitoheppana ollu muutaman viikon ☺ Oli tosi kiva harjailla ja hoitaa sitä äsken ja mielialaa nostaa entisestään lumikerros, joka yön aikana satoi ☺ Joten päivä on alkanu tosi hyvin, ja kohta voisin soittaa vaikka Julialle ja pyytää sen meille tai vaikka lenkille.. On tosi hassua olla näin täynnä hyvää mieltä ☺ Tähänhän vois vaikka tottua ☺

Harmaata valoa

nimi: Harmaata valoa
kirjoittanut: Ruta Sepetys
alkuperäisteos: Between shades of gray
ilmestynyt: 2011
suomentanut: Maria Lyyttinen
sivuja: 354

takakansi: ''Oletko koskaan miettinyt, minkä arvoinen on ihmishenki? Tuona aamuna veljeni henki oli taskukellon arvoinen.''
   14. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. Taidekoulusta haaveillut 15-vuotias liettualainen Lina, hänen pikkuveljensä Jonas ja äitinsä Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta määränpäätä. Tärkeintä on pysytellä yhdessä, sillä perheen toisaalla vangittu isä on jo matkalla kuolemanleirille.
   Viikkojen nöyryyttävä ja uuvuttava matka jatkuu Uralvuorten halki aina kaukaisen Siperian tundrille. Elämä työleirillä on epäinhimillisen raskasta, mutta Lina ja hänen kohtalotoverinsa taistelevat säilyttääkseen paitsi henkensä ja järkensä myös arvokkuutensa rippeet. Hiljaisina hetkinä Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi näkemäänsä salaa voidakseen jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan.
    Harmaata valoa on henkeäsalpaavan koskettava selviytymistarina, ylistyslaulu ihmisluonnon lannistumattomalle optimismille. Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani perustuu tosikertomukseen kirjailijattaren isosedän perheen vaiheista Baltian neuvostomiehityksen aikana.

mielipiteeni kirjasta: En usko että tätä kirjaa voi sanoa ihanaksi, sillä se kertoi niin kamalasta ja surullisesta aiheesta. Se oli kuitenkin mahtavasti kirjoitettu ja kerrottu.
   Mutta tosiaan, kirja oli tositapahtumiin perustuva kertomus surullisista ja hirveistä tapahtumista. Työleirit olivat niin kamalia, ja ihmisiä kohdeltiin todella kamalasti, niin monet kuolivat ja näkivät läheistensä kuolevan hirvittävillä tavoilla, kuten nälkään ja kylmään. : (
   Siltikin suosittelen todellakin kaikkia lukemaan, vaikka noiden tapahtumienkuvaus oli melko todellista ja kamalaa, sillä tarina oli niin koskettava ja ihana (...). Toivoin vain, että Linan ja Andriuksen jälleennäkemisestä, ja muutenkin asioiden lopusta olisi kerrottu enemmän.

kuva:http://wsoy.fi/yk/products/show/98921

Perjantai 2.12.

Eilen jyväskylän keskustasta tarttui mukaan neljä neule-villapaitaa ja muutamia joululahjoja ☺ Oli ihanaa shoppailla piiitkästä aikaa, vaikka olikin melko kiireinen aikataulu.. Luin myös loppuun Harmaata valoa kirjan loppuun, ja kirjoitan siitä tänne ehkä huomenna. Mutta voin jo valmiiksi sanoa että se oli hyvä ☺
Yöllä en sitten herännytkään yhdeltä, vaan nukuin onnellisesti viiteen asti, kunnes aloin unissani miettimään, että miten oon ehtinyt nukkua näin kauan? En kyllä tiedä miten unissaan voi miettiä, mutta mulle käy useinkin niin.. Oon varmaan jotenkin outo ☺
Mutta tänään tuli sitten kauan odotettu nimpparilahja-h&m-paketti, jossa oli vaaleat farkut, joita olen yrittänyt metsästää ties kuinka kauan, shortsit, hame, sukkiset sekä ihana toppi ☺
Ja nyt viikonlopun viettoon. ☺