Valehtelevat viettelijät - Virheetön

kirjan nimi: Virheetön
kirjoittanut: Sara Shepard
alkuperäinen nimi: Flawless
ilmestynyt: englanniksi: 2007, suomeksi: 2012
suomentanut: Paula Takio
sivuja: 305

takakansi:
   Älä huokaise helpotuksesta. Tämä ei ole ohi ennen kuin minä sanon niin. -A
   Uhkaavat viestit jatkuvat, ja yksi kerrallaan ne pakottavat tytöt ratkaisuihin, jotka muuttavat heidän elämänsä lopullisesti. Kuka voi tietää tämän kaiken heidän menneisyydestään, nykyisyydestään, tunteistaan - valheistaan?

mielipiteeni kirjasta: Nyt kun ajattelen asiaa, tämä sarja on melko samanlainen  kuin Gossip girl. Kummassakin on kaikkitietävä, salanimellä esiintyvä henkilö, joka paljastelee salaisuuksia, PLL:ssä on kuitenkin enemmän uhkailua ja kiristystä kuin itse paljastuksia, mutta kyllä niitäkin löytyy. Sarjoissa on myös kalliita vaatteeita, nättejä tyttöjä, hyvännäköisiä poikia ja ihmissuhdedraamaa.
   Mutta no, minä pidän kummastakin sarjasta! Gossip girlistä pidän tv-sarjana enemmän, vaikka suomeksi julkaistut kirjat olenkin lukenut ja ne ovat hyviä. (en kyllä ymmärrä miksei loppujakin kirjoja jo suomenneta!) Valehtelevista viettelijöistä taas pidän enemmän kirjoina. Olen tosin katsonut sarjasta vain muutaman jakson, mutta ne ei oikein iskenyt..
   Virheetön on siis Valehtelevat viettelijät sarjan toinen osa, jos joku kiinnostui, niin kannattaa aloittaa lukeminen ensimmäisestä osasta! Minä suosittelen sarjaa oikein lämpimästi. Gossip girliä seuranneita tosin voi häiritä samankaltaisuus, mutta minulla ei ainakaan ole tällaisia ongelmia.
   Yhäkin on mysteeri, kuka A oikein on.. En ole itse asiasta yhtään varma, mutta veikkaukseni on edelleenkin Maya. Mutta voihan se tosin olla Jennakin.. En tiedä! :D Kolmas osa, Täydellinen, on ilmeisesti jo ilmestynyt, pitääkin olla tarkkana kirjastossa käydessä!

kuva:http://www.bookplus.fi/kirjat/shepard%2c_sara/virheet%C3%B6n-19016839

tiistai 25.12

Iltoja kaikille! Eilen sain aamuisten joululahjojen lisäksi kolme paitaa H&Mltä, käsikorun, Avonin shampoon ja hoitoaineen, Schwarzkopf gliss-hiusöljyn, Vihan liekit-kirjan, hiuskihartimen, lakanat, suklaata ja 100 euroa. Yleensä en ole rahaa joululahjaksi saanut, niin kummastutti hieman tuo 100e.. :D Mutta sille tulee kyllä käyttöä, sillä lähden torstaina Tampereelle ystäväni luo! Saa nähdä kuinka paljon rahaa tulee mukana kotiin.. Olen nimittäin aikamoinen shoppailuholisti. ;)

kuva: WeHeartIt

 
    Mutta sain kuin sainkin eilen yöllä skypettämisen oheella Virheettömän luettua, ja seuraavaksi teenkin siitä postauksen! Mutta voin jo näin alustavasti varoittaa, etten ehdi noin viikkoon paljoa lukea, sillä olen tosiaan Tampereella torstaista sunnuntaihin, minkä jälkeen kaikki vapaa-aikani menee turkulaisen ystäväni viihdyttämiseen, sillä hän tulee meille muutamaksi päiväksi!
   Mutta tässä kaikki kuulumiset tältä kertaa, kirjoitan nyt sen kirjapostauksen, minkä jälkeen katson sunnuntain Olipa kerran -jakson. Illalla yritän saada luettua Terhi Rannelan Korkealle ja kovaa-kirjan..

Maanantai 24.12

Huomenta ja hyvää joulua kaikille! Itelläni vähän huono-olo, kun valvoin yöllä niin pitkään ja nyt sitten oon hieman pahalla päällä, ja normaalistikkin todella ärsyttävät inisevien lapsikuorojen joululaulut ärsyttää kahta kauheammin.. Miksei joululauluja voi laulaa normaalisti, vaan ne on just tommoisia lapsikuoroja tai jotain oopperaa? Muutenkaan joulu ei oo mun lempipäivä, sillä en totta puhuen oikein pidä jouluruoastakaan.. XD Mutta en nyt viitsi tätä enempää valittaa, sillä on joulussa hyviäkin puolia.
   Tämän päivän ohjelmaan kuuluukin tädin luona jouluruoan syöminen, ja illemmalla sit lahjoja! Meidän perheessä on tosin tapana saada aamulla osa lahjoista, joten minäpä nyt rupean leijumaan mun lahjoilla! ;) Sain kaverilta joulujuhlan jälkeen paketin, jonka sisältöä ei kyllä ollut vaikea arvata, ja oikeinhan minä arvasinkin! Paketin alta paljastui 50/50-leffa. Olemme kaverini kanssa vannoutuneita Joseph Gordon-Levitt faneja, ja kuolasin tämän leffan perään kaupassa. Oli todella kultaista ostaa tuo dvd minulle! Sain myös kaulahuivin, toffifeetä ja Nälkäpeli-kirjan! Kaikki olivat erittäin toivottuja lahjoja, mutta etenkin viimeinen! Alapuolella erittäin fresh kuva musta! :D Mutta pyydän kiinnittämään huomion noihin lahjoihin, en muhun!

 
   Nyt olen lukittautunut huoneeseeni joululauluja pakoon, ja luen Sara Shepardin Virheetön-kirjaa, joka on lainassa kirjastosta. Hyvällä tuurilla kuulette siitä lisää tänään, hieman huonommalla tuurilla taas vasta huomenna! :) Mutta voi olla, että kirjapostaus jää huomiselle, sillä nyt pitäisi ruveta laittautumaan jouluateriaa varten..! :D

   Nyt lopuksi ajattelin vielä ilahduttaa teitä pienellä kuvalla! Nauttikaa web-kameran laadusta! ;)

Viimeiset

kirjan nimi: Viimeiset
kirjoittanut: Salla Simukka
ilmestynyt: 2005
sivuja: 179

takakansi:
   Kolme siskoa, eivät biologisia vaan henkisiä. Heistä tulee vielä merkittäviä ja tärkeitä ja kuuluisia. Jo nyt he ovat kauniita ja rohkeita. >>Vulee vuu kusee avek mua se suaar>>, he hoilaavat yhdessä. He tekevät päätöksen, josta he eivät enää illalla voi olla aivan varmoja: neitsyydestä eroon jouluun mennessä.
   Viimeiset kertoo kolmen aikuisuuden kynnyksellä olevan tytön pyrkimyksestä päästä eroon neitsyydestään. Päätös on helppo tehdä, mutta se tuo mukanaan kysymyksiä, joihin heillä ei ole vastauksia. Neitsyyden menettäminen ei ole päätösasia.
   Kolmen erilaisen, eri tavalla sukupuolisuuteen suhtautuvan nuoren naisenalun tarinat käsittelevät halua ja sen yksilöllisyyttä luontevasti ja todenmukaisesti.

mielipiteeni kirjasta: Pidin tästä kirjasta aika paljon. Oli kiva, miten Salla oli saanut jokaisesta tytöstä ja heidän näkökulmistaan niin erilaiset. Tuntui, että Rauha, Milja ja Venla olisivat olleet aivan oikeita henkilöitä, inhimillisiä. Uskon myös että tällainen kirja on ollut vaikea kirjoittaa, etenkin näin aidosti ja sujuvasti. Itse luin kirjan yhdessä hujauksessa, kerralla kokonaan. :) Ja olen iloinen, että luin tämän, ei ollenkaan paha lisä lukemiini kirjoihin! Suosittelen!
   Aikaisemmin olen Salla Simukan kirjoista lukenut Kun enkelit katsovat muualle ja Jäljellä. Hiljattain lainasin myös Toisaalla -kirjan. Siitä kuulette sitten myöhemmin!

kuva:http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510306258

Pedon veri

kirjan nimi: Pedon veri
kirjoittanut: Charlaine Harris
alkuperäinen nimi: Dead and Gone
ilmestynyt: englanniksi: 2009, suomeksi: 2012
suomentanut: Sari Kumpulainen
sivuja: 303

takakansi:
   Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte's-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.
   Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja tässä sodassa Sookie on aivan liian inhimillinen pelinappula.

mielipiteeni kirjasta: Kirja oli loistava, muttei välttämättä yltänyt ihan edellisten osien tasolle. Mutta se saattaa johtua tästä väsymyksestäkin. (aivan, väsymys on viikon sana..) Charlainehan on ehdottomasti yksi lempikirjailijoistani, ja Sookie Stackhouse-romaanit taas ehdottomasti yksiä lempikirjojani! Ja niin oli tämäkin osa, vaikken ehkä saanutkaan juonesta niin tiukasti kiinni kuin ennen. Enkä taaskaan jaksa odottaa seuraavan osan ilmestymistä!! Niin, ja tiedän että Sookie rakastaa kumpaakin vampyyria, mutta kun valinnan aika tulee, äänestän Ericin puolesta. ;) Ja nyt kun Eric tuli puheeksi, odotan innolla hänen lupaamaansa selitystä Sookielle..

Aiemmin sarjassa ilmestynyt:
Veren voima,
Verenjanoa Dallasissa,
Kylmäveristen klubi,
Veren imussa,
Verta sakeampaa,
Veren perintö,
Pahan veren valtakunta ja
Veren sitomat
(kahdesta ensimmäisestä kirjasta ei ole postausta, koska en silloin vielä omistanut blogia. Verta sakeammasta ei ole postausta, koska.. en itseasiassa tiedä. Olen sen kuitenkin lukenut, joten olen luultavasti ollut väsynyt ennenkin.. :D)

kuva:http://cdon.fi/kirjat/harris,_charlaine/pedon_veri-19012480

Tiistai 18.12

Heipsan taas kaikki! Alku viikko on mulla ainakin lähtenyt käyntiin väsyneesti.. :/ Tänään kävin parturissa leikkuuttamassa kuivia latvoja pois. Enkä kyllä oikein tiedä, kuinka paljon tota hiusta lähti, sillä se parturi kiharsi mun hiukset superkorkkiruuveille, jotka on hieman liian tyttömäisiä mun makuun.. XD Mutta toivon, ettei kovin paljoa lähtenyt!
   Parturin jälkeen en jaksanut mennä edes nuorteniltaan.. Ei vaan ollut tänään sellanen fiilis väsymyksen tai just noiden turhan tyttömäisten kiharoiden takia. Harmi sinäänsä, ettei huvittanut, koska tiedän, että siellä on aina tosi kivaa, ja tää oli itseasiassa vika kerta tänä vuonna. Mutta aina ei voi jaksaa.
   Tiedän myös, että väsymys näkyy supernolossa ja tökkivässä kirjoituksessani.
   Kaikki ei kuitenkaan ole päin piparia (XD), vaan elämässäni on myös valoa! Nimittäin Charlaine Harrisin uusin Sookie Stackhouse-kirja! Lainasin sen eilen kirjastosta, ja kotimatkalla ajattelinkin koko ajan, etten voi alkaa heti lukemaan sitä, sillä tätä ennen pitäisi lukea vino pino kirjoja. Tulin sit kotiin ja aloinkin välittömästi lukemaan sitä.. Se siitä itsehillinnästä. :D Mutta äsken sain Pedon veren luettua, ja tämän turhaakin turhemman sepostuksen perään teen postauksen siitä! Enjoy..

Sunnuntai 16.12

Mahtavaa adventtia kaikille! Mulla on ollut tosi kiva viikonloppu. Perjantaina menin leirille, jossa oli odotetusti todella hauskaa! Valvottiin neljään asti yöllä, ja no, siihen aikaan yöstä on ihan mahtavaa läppää.... XD
   Lauantaina oli sitten jouluateria, joka oli tosi hyvää, vaikka meinasinkin poksahtaa sen jälkeen, hakkasimme myös joulupiñataa, jossa oli 4 kiloa karkkia sisällä. Viiden aikoihin illalla olimme taas kotona, en tosin kerennyt kuin hiukan hengähtää ja sitten menin jo katsomaan Hobitti -leffaa ystäväni kanssa. Leffa oli aivan mahtava, suosittelen suurella sydämellä kaikille, etenkin Sormusten herra-faneille! 3Dnä suurelta screeniltä se oli mieletön kokemus.
   Elokuvan jälkeen menin Elinan kanssa käymään vielä Roosalla, jonka luona olikin jo Janiina. No päätin sitten jäädä sinne yöksi. Me meinattiin katsoa Titanic, mutta torkahdimme kaikki jo leffan alussa, eli päätimmekin mennä vain suosiolla nukkumaan. :D
   Tänä aamuna hipsin sitten kotiin aamu kymmeneltä, sillä lähdimme käymään mummilassa. Siellä söin paljon ruokaa ja herkkuja, ja me koristelimme mummin taloa. Kotimatkalla poikkesimme hautausmaalla, ja loppu matkan minä nukuin, sillä univelkoja on ihan kivasti, minkä taitaa huomata tästä hatarasta sepostuksestakin... :D
  

Sokerista, kukkasista

kirjan nimi: Sokerista, kukkasista
kirjoittanut: Mimmu Tihinen
ilmestynyt: 2006
sivuja: 93

takakansi:
Eräänä päivänä Melissa vain katoaa. Häntä etsitään, mutta turhaan. Melissa on suosittu, etevä ja kaunis, kaksoissisar Minttu on aina tuntenut jäävänsä sisarensa varjoon. Mutta Melissan katoaminen herättää hänessä surun, joka ei ota hälvetäkseen.

mielipiteeni kirjasta: Minusta tämä kirja oli tosi hyvä. Se oli herkkä ja todella surullinen, ja tunteet välittyivät sivujen läpi. En voi edes kuvitella Mintun surua. Loppu oli kuitenkin ihanan lohdullinen ja toiveikas. Minttu löysi taas iloa elämäänsä, ja pääsee lopulta eteenpäin.

Torstai 13.12

Moikka! Tää viikko on mennyt aika kivasti. Oon mennyt joka ilta melko aikaisin nukkumaan, ja oon ollut huomattavasti pirteämpi! Nyt voisin sepostaa hieman jotain tästä viikosta..
   Tiistai-iltana olin seurakuntatalolla nuorteniltaa vetämässä muiden isosten kanssa, siellä oli tosi mukavaa, niinkuin aina! :) Yritin myös kitistä äidiltä lupaa mennä katsomaan Hobitti -leffan ensi-iltaa, mutta äiti ei oikein innostunut kun leffa olisi alkanut kahdentoista aikaan yöllä. Onneksi sain kuitenkin houkuteltua kaverini sinne lauantaiksi! Ihan mahtavaa, nyt ei tarvitse mennä yksin sinne, sillä en yhtään tykkää mennä yksin elokuvateattereihin.. :D
   Eilen kävin hakemassa tettipaikkaa päiväkodista, sillä kirjastoon ei otettu tettiläisiä. Ja sain siis myös sen paikan. :) Kävin myös kaupungilla kiertelemässä, löytämättä mitään. Kotiin mentyäni linnottauduin olohuoneeseen ja aloin katsomaan Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu -leffaa, jonka olin lainannut kirjastosta. Puolessa välissä leffaa se kuitenkin alkoi pätkimään ja jäi jumiin pari kertaa. Minulla tietenki paloi pinna, ja oli aika lähellä ettei levy lentäny seinään.. XD No suuttuneena kävelin sitten s-markettiin ostamaan itelleni kyseistä dvdtä, mutta mukaan lähtikin dvd-boksi, jossa on kaikki kolme elokuvaa! Eikä se maksanut kuin 14.95! Pystin sitten katsomaan leffan tyytyväisenä loppuun ja se oli ihan mahtava, tottakai! Lainasin muuten saman sarjan ensimmäisen osan kirjana. Ajattelin, ettei se voi olla huono jos siitä on saatu noin hyviä elokuvia, kolmas leffahan on voittanut 11 oscaria.. Kirjasta kuulette kuitenkin lisää myöhemmin postauksessa. :)
   Tänään on Lucia-päivä, ja koulussa oli Lucia-kulkue. Pikkasen kirpaisi katsoa sitä, sillä olisin itsekkin osallistunut, ellen olisi satuttanut jalkaani.. :/ Ja jalasta puheen ollen, lähin tänään kesken koulupäivän käymään lääkärin luona. Ja totta puhuen, oon nyt vähän sekaisin.. Minulla on siis se luun sisäinen mustelma, mutta se paranee itsetään, ihan niinkuin normaalit mustelmatkin, mutta sain tänään myös uuden diagnoosin. Mun etunivelside on revennyt. Se siis on ihan poikki, ja en ole ihan varma, mutta myös eturistinivelside saattaa olla venähtänyt. Hyvä uutinen on, ettei sitä tarvitse ilmeisesti leikata, sen pitäisi parantua fysioterapialla. Ja meninkin heti fysioterapeutille, joka antoi minulle ohjeita jalan liikeradan parantamiseksi. Joulun jälkeen saan sitten ohjeita reisilihaksen parantamiseen. XD
   Huomenna lähden koulun jälkeen leirille! Seurakunnan isosleireillä on aina todella hauskaa, mahtavaa seuraa ja parasta ruokaa. Eli odotan leiriä aika innolla, vaikka pakkaamisessa voikin tulla hieman kiire huomenna.
   Nyt kuitenkin lopetan sekavan höpötykseni ja lähden lukemaan fysiikkaa.. Hyvää viikonloppua kaikille!

Sunnuntai 9.12

Moikkamoi! Mun viikonloppu on mennyt ihan mukavasti. Perjantaina kävin magneettikuvissa, joissa selvisi jo tällein alustavasti, että mulla on eturistinivelside venähtänyt ja luun sisäinen mustelma.. En todella tiennyt että sellasetkin on mahdollisia XD Lopuksi lääkäri vielä totesi, että aika lahjakkaasti onnistuin jalkani telomaan. Vähään aikaan en taia olla kenenkään kyytsättävänä.. Mutta sairaalareissun jälkeen kävin Ginassa shoppailemassa ja mukaan tarttui kauan haaveena ollut farkkupaita ja 3 kynsilakkaa, kun ne oli tarjouksessa.
   Perjantai-iltana kävin myös Filmtownissa vuokraamassa Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia -leffan, kun sitä ei kirjastosta löytynyt. Se oli tietenkin aivan mahtava, ja nyt suunnitelmissa on katsoa sarjan kolmas ja viimeinen osa, minkä jälkeen ryhdyn houkuttelemaan ketä vain kaveriani mukaani katsomaan Hobitti -elokuvaa. Harmi vain ettei kaveripiiriin lukeudu oikeastaan ketään Sormusten herra -fania.. :/
   Lauantaina olin koko päivän kotona, mutta illalla Julia tuli meille yötä. Käytiin ostamassa kunnon mässyt; poppareita, jätskipaketti ja vadelmakivennäisvettä. Sitten aloimme katsomaan Vampyyripäiväkirjojen 3.kauden jaksoja. Minulla on kaikki kolme suomeksi julkaistua kautta dvd-bokseina, viimeisimmän ostin syyslomalla Turusta ja katsoin koko kauden kolmessa päivässä kaverini kanssa. :D Nyt sitten uudestaan Julian kanssa, ja eilen etenimmekin aika paljon.
   Tänään heräsimme Julian kanssa joskus yhden aikoihin, ja hänen piti mennä kotiin jo puoli kolmeksi, koska hänen porukat lähti jouluostoksille. Sen jälkeen olen vain löhöillyt kotona. Roosa kävi vähän aikaa sitten hakemassa biologian vihkonsa, joka oli mulla lainassa, ja palautti Vampyyripäiväkirjojen 2.kauden, joka oli hänellä lainassa :D Olemme myös äidin ja siskoni kanssa tehneet tänään pipareita! Nyt pitäisi alkaa lukemaan bilsan kokeeseen, että saisi edes jonkinlaisen numeron.. xd Mutta saa nähdä mitä siitäkin taas tulee, sillä seitsemältä alkaa Dieetit vaihtoon -ohjelman uusi kausi ja kahdeksalta Olipa kerran..
   Mutta hyvää 2. adventtia kaikille!

Kirjoja, jotka luen seuraavaksi

Hehs, en vaan saanu tarpeekseni postailusta tänään, joten ajattelin tehdä vielä tämmöisenkin.. :)

Lista kirjoista, jotka ovat minulla lainattuina:

1. Sokerista, kukkasista
   -Mimmu Tihinen
   
2. Viimeiset
   -Salla Simukka
   
3. Virheetön
   -Sara Shepard
   
4. Korkealle ja kovaa
   -Terhi Rannela
   
5. Vampyyrivuori
   -Darren Shan

Puhdas valkoinen (Bulevardi-sarja013)

kirjan nimi: Puhdas valkoinen
kirjoittanut: Terhi Rannela
ilmestynyt: 2004
sivuja: 145

takakansi:
   14-vuotiaalle Reijalle työharjoitteluviikko paikallislehdessä on unelmien täyttymys. Viimein hän pääsee kurkistamaan toimituksen maailmaan! Kun Reijaa pyydetään tekemään keskiaukeaman juttu Jokilaakson muukalaisvihasta, ei hän voisi olla onnellisempi. Tähtitoimittaja Romanoff saa nyt näyttää kyntensä!
   Jutun tekemisessä on kuitenkin omat mutkansa, ja haastateltavien puheet kuulostavat välillä jopa uhkaavilta. Kirjoittaminen saa Reijan kohtaamaan omatkin epäluulonsa. Onko hän sittenkään niin suvaitsevainen kuin on kuvitellut olevansa?
   Toimittajantyön lomassa Reija joutuu pohtimaan myös suhdettaan poikaystäväänsä. Seurustelu Tuukan kanssa on kyllä uutta ja ihanaa, mutta poikaa tuntuu kiinnostavan vain laiskottelu ja hauskanpito. Kunnianhimoinen Reija kaipaisi poikaystävältäkin vähän haastetta.

mielipiteeni kirjasta: Kirja oli hyvä, ja käsitteli tärkeää aihetta - rasismia. Kirja kertoi hyvin erilaisista mielipiteistä, ja päähenkilö Reijakin pohti omia ennakkoluulojaan ja suhtautumistaan ulkomaalaisiin. Oli mukava lukea näin aidosti kirjoitettua kirjaa.
   Puhdas valkoinen on Terhi Rannelan esikoisteos. Aiemmin olen lukenut myös muita hänen kirjoittamiaan kirjoja, kuten Amsterdam, Anne F. ja minä sekä Scarlettin puvussa. Pidin tästä kirjasta itseasiassa enemmän kuin muista lukemistani Terhin kirjoista.

kuva: http://www.aura.fi/kirjasto/lukuvinkki19.html

Keskiviikko 5.12

Heipsan! Huomenna onkin todella tarpeeseen tuleva vapaapäivä, ja ajattelin viettää sen nukkumalla oikein pitkään ja päivällä menen sitten seurakunnan järjestämään itsenäisyyspäivä-tapahtumaan muutamaksi tunniksi kavereiden kanssa!
   Nykyään tulee vietettyä aika paljon aikaa kotona ja koneella kaksi viikkoa sitten tapahtuneen pienen onnettomuuden takia; kaaduimme kaverini kanssa pyörällä kun hän kyytsäs mua.. No sairaalareissuhan siitä tuli kun satutin polveni. Mitään kunnollista vikaa siitä ei kuitenkaan löytynyt, ennenkuin viime viikolla kun kävin yksityisellä ortopedillä sitä näyttämässä. Siitä on mitä ilmeisemmin eturistinivelside mennyt, ja ylihuomenna onkin magneettikuvaukset. Vähän arveluttaa miten ne menee, sillä lievää ahtaanpaikankammoa olen joskus kokenut.. Mutta kunhan vaan saisin tämän jalan kuntoon, niin suostun jopa menemään ahtaaseen kuvausputkeen.
   Mitähän muuta pälpätettävää tässä keksisi..? Olen aatellut hakea ensivuoden aluksi tetti-paikkaa kirjastosta! Pitäisi vaan saada aikaiseksi käydä kysymässä. Toivottavasti kukaan muu ei ole ehtinyt ensin.. :)
   Nyt kuitenkin lopetan turhanpäiväisen tarinoinnin ja laitan tähän perään postauksen yhdestä kirjasta, jonka tässä äsken luin. Toivottavasti ehdin tehdä sen tällä hitaalla mokkula-nettiyhteydellä ennen Greyn Anatomiaa..

Coraline varjojen talossa

kirjan nimi: Coraline varjojen talossa
kirjoittanut: Neil Gaiman
alkuperäinen nimi: Coraline
ilmestynyt: englanniksi: 2002, suomeksi: 2003
suomentanut: Mika Kivimäki
sivuja: 221

takakansi:
   Eräänä tavallisen tylsänä päivänä Coraline lähtee tutkimaan uutta kotiaan. Hän löytää kaksikymmentäyksi ikkunaa ja neljätoista ovea. Ovista kolmetoista avautuu ja sulkeutuu, mutta neljästoista on lukossa. Sen takana on pelkkä tiiliseinä.
   Mutta eräänä yönä ovi on raollaan.
   Se johtaa Coralinen merkilliseen rinnakkaismaailmaan ja toiseen täsmälleen samanlaiseen kotiin, jossa häntä innokkaana odottavat hänen toiset vanhempansa. He ovat ihan kuin Coralinen äiti ja isä - paitsi että heillä on paperinvalkea iho, hämähäkkimäisen pitkät, ohuet sormet ja silmien paikalla mustat napit.
   Alkaa kammottava seikkailu oudossa maailmassa - kuin pahin painajaisuni, jolla on lohdullinen loppu.

mielipiteeni kirjasta: Pidin tästä kirjasta paljon. Se on todella sujuvasti kirjoitettu ja juoni ja aihe ovat hyviä. Kirja ei ollut hetkeäkään tylsä. Coraline, joka on pieni tyttö, oli todella rohkea kirjan sankaritar, ja erittäin nokkela. Neil Gaiman todellakin osaa kirjoittaa!

kuva:http://www05.turku.fi/kirja/lastensivut/kuvat/coraline.jpg

Across the Universe - Matka alkaa

kirjan nimi: Across the Universe - Matka alkaa
kirjoittanut: Beth Revis
alkuperäinen nimi: Across the Universe
ilmestynyt: englanniksi: 2011, suomeksi: 2012
suomentanut: Outi Järvinen
sivuja: 397

takakansi:
   Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella on myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa.
   17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.
   Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna.

mielipiteeni kirjasta: Kirja oli todella hyvä. Olin lainannut tämän kirjan ennenkin, mutta silloin en jaksanut lukea tätä, ja laina-aikakin oli loppumassa, mutta olen iloinen, että lainasin tämän uudestaan, ja tällä kertaa luinkin kirjan.
   Kirjan juoni oli mukaansa tempaiseva, ja oli kivaa, kun salaisuudet murenivat yksi kerrallaan, ja lopulta koko totuus paljastui. Pidin myös Amyn ja Seuraajan vuorottelevista näkökulmista, vaikka aluksi Amyn näkökulma olikin hieman tylsä, kun hän oli jäädytettynä.
   Suosittelen lukemaan kirjan, ja itse jään odottelemaan ensi kuussa ilmestyvää A Million Suns -jatko-osaa. :)

kuva:http://www.adlibris.com/fi/covers/M/9/51/9511254073.jpg

Sunnuntai 2.12

Heipä hei kaikki! Ajattelin nyt vain ilmoittaa, että tästä lähin kirjoitan kirjoista aikalailla heti kun olen ne lukenutkin. Nyt ennen joululomaa en kuitenkaan taida ehtiä paljoa lukemaan, sillä kokeita on niin paljon.. Mutta lomalla luen sitten koulupäivienkin edestä! :)
   Seuraavaksi kirjoitan postaukset kahdesta kirjasta, jotka olen lukenut pari viikkoa/viikko sitten. Sen jälkeen alan lukemaan saksan kokeeseen.. Wish me luck. xd
   Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! :)

Unisieppari

kirjan nimi: Unisieppari
kirjoittanut: Kari Levola
ilmestynyt: 2007
sivuja: 140

takakansi:
   Aleksi pysyttelee enimmäkseen omassa yksityisessä maailmassaan, tietokoneiden hurinassa ja mp-kolmonen korvilla. Koulussa hän on hiljainen ja vetäytyvä, kunnes kesken lukuvuoden luokalle tullut Emilia tunkeutuu hänen tietoisuuteensa yksinkertaisella kysymyksellä: miltä tuntuisi olla lepakko?
   Miltä tuntuisi olla lepakko? Miten niin, mitä se tarkoittaa? Tyttö alkaa kiehtoa Aleksia ja hän  hakeutuu yhä uudestaan tämän seuraan. Emilia puhuu Aleksille myös unista, unien katselemisesta. Poika torjuu, ei hän katsele unia, ei ehdi. Mutta näkee jo seuraavana yönä unen, jonka hän kirjoittaa ylös. Ja sitten painajaisia, kauniita unia, lapsuuttaan. Emilian kautta Aleksille avautuu ovia toiseen maailmaan, myös menneisyyteen. Hän kohtaa tunteita ja asioita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan.

mielipiteeni kirjasta: Hyvä kirja. Sujuvasti kirjoitettu ja aihekin ihan kiva, mutta tunteet ei oikein välittynyt, ja lopussa tuntui, että kirjailija ei jaksanutkaan viedä tarinaa loppuun vaan ajatteli sillein: "ok, Emilia voisikin nyt muuttaa! The end of the story."

kuva:https://kuvat.suomalainen.com/booksearch/productimages/97/89/51/3139186_2.jpgx

Salaisuuksia ilmassa

kirjan nimi: Salaisuuksia ilmassa
kirjoittanut: Sophie Kinsella
alkuperäinen nimi: Can You Keep A Secret?
ilmestynyt: englanniksi: 2003, suomeksi: 2008
suomentanut: Ulla Selkälä
sivuja: 336

takakansi:
   Emma Corrigan, 25 vee, pitää muodista, horoskoopeista, sherrystä ja juorulehdistä. Hän on myös tyttö, jolla on taipumus kertoa pieniä valkoisia valheita vaikkapa vaatekoostaan.
   Palatessaan työkeikalta Skotlannista Emma helpottaa lentopelkoaan muutamalla drinkillä liikaa. Hermostuksissaan hän lörpötelee vieressään istuvalle tuntemattomalle miehelle kaiken itsestään, jopa ne noloimmat salaisuudet, joita ei edes paras ystävä tiedä.
   Parin päivän kuluttua Emma löytää miehen työpaikaltaan ja on kuolla häpeästä, sillä tyyppi paljastuu yhtiön perustajaksi, monimiljonääri Jack Harperiksi. Mutta miksi salaperäinen liikemies tuntuu kiinnostuvan hänestä, aivan tavallisesta tytöstä, joka kuuntelee Abbaa, lukee kirjoista vain takakannet ja väittää harrastavansa potkunyrkkeilyä, vaikka ei jaksa käydä edes salilla?

mielipiteeni kirjasta: Mahtava kirja! Hauska, iloinen, mahtava. Tunteet välittyivät kirjasta hyvin. Aihe ei ehkä ollut mikään maailman omaperäisin, mutta kirjasta ei silti tullut täysin ennalta arvattavaa. Kirja oli myös hyvin toteutettu. Lukemisessa ei kauaa kestänyt, kirja suorastaan imaisi mukaansa!
   Suosittelen kirjaa lämpimästi talvi-iltojen kuluksi. Välillä kirja oli niin hauska, että nauratti ääneen! :)

kuva:http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=7484.jpg

Kuin jokin päättyisi

kirjan nimi: Kuin jokin päättyisi
kirjoittanut: Julian Barnes
alkuperäinen nimi: The Sense of an Ending
ilmestynyt: englanniksi: 2011, suomeksi: 2012
suomentanut: Marja Helanen
sivuja:157

takakansi:
   Merkillinen viesti menneisyydestä asettaa keskinkertaisen miehen elämän uuteen valoon. Mann Booker -palkittu terävä romaani tutkii aikaa ja muistia.
    Nuorena Tony Webster oli tavallinen poika, joka haaveili tytöistä ja odotti elämän alkavan. Hänen ystäväpiirinsä outo lintu oli Adrian, muita älykkäämpi ja ehdottomampi.

Menneisyydestä tulee nykypäivää, kun keski-ikäinen Tony saa yllättävän perinnön – 500 puntaa ja vaikeaselkoisen arvoituksen. Kun se lopulta ratkeaa, koko eletty elämä näyttäytyy uudessa valossa.

 mielipiteeni kirjasta: Kirja oli okei. Melko pitkäveteinen, eikä omistanut mitään järkevää juonta. Muutenkin pidin kirjaa hieman outona, eikä se ollut minun tyylinen, mutta tulipahan luettua.

kuva:http://www.wsoy.fi/sch-base-portlet/resize?w=280&h=9999&folder=products&img=12927.jpg

Pandemonium - Rakkaus on kapinaa

kirjan nimi: Pandemonium - Rakkaus on kapinaa
kirjoittanut: Lauren Oliver
alkuperäinen nimi: Pandemonium
ilmestynyt: englanniksi: 2012, suomeksi: 2012
suomentanut: Marja Helanen
sivuja: 295

takakansi:
   ”Mitään ’ennen’ ei ole. On vain nyt ja se, mikä koittaa seuraavaksi.”
   Lenan ja Alexin piti viettää koko loppuelämänsä yhdessä, mutta suunnitelma kariutui Portlandin rajavartioiden armottomiin laukauksiin. Luotien tavoittaman Alexin matka katkesi ennen alkamistaan. Lenan matka jatkui. Yksin.
   Uusi Lena yrittää epätoivoisesti unohtaa painajaisensa, aikaisemman elämänsä ja Alexin. Haaveet yhteisestä elämästä ja rakkaudesta ovat vaihtuneet aktiiviseen työskentelyyn vastarintaliikkeessä. Savu- ja lliekkimuurin läpi selvinneestä herkästä nuoresta naisesta on kasvanut vahva ja uhmakas taistelija, joka on valmis soluttautumaan vihollisen selustaan riskejä kaihtamatta. Päällisin puolin järkkymättömän Lenan sisäinen maailma on kuitenkin sekaisin pahemmin kuin koskaan: onko elämällä lupa jatkua ilman Alexia? Ja ovatko kapinan polttoaineet, rakkaus ja vapaus, edelleen puolustamisen – tai kokemisen arvoisia?

mielipiteeni kirjasta: Mahtava kirja! Odotukset oli todella korkealla, jossain pilvissä asti, mutta tämä kirja myös täytti ne! Kirja oli kauniisti kirjoitettu, kuten ensimmäinenkin osa, tunteet olivat vahvoja, ja käsin kosketeltavia. Juoni myös piti otteessaan.
   Totta puhuen epäilin hieman mitä tästä kirjasta oikein tulee nyt kun Alex on kuollut, ja aluksi se vaivasikin minua jonkin verran, mutta siitäkin pääsi ylitse kunhan kirja pääsi kunnolla vauhtiin. Mahtavaa oli myös, että Lena rakastui uudestaan, silti unohtamatta Alexia. Se tuntui jotenkin aidolta.
   Nyt arvostelun loppuun sanon vielä, että kirjan loppu todella järkytti minut! Muttei siitä sen enempää, sillä en halua spoilata tätä teiltä.. ;) Mutta en kyllä tosiaan tiedä, miten mun pitäis jaksaa odottaa kolmatta osaa!

kuva:https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3gpcHOqBWTb4WLAbRgoq670dpQncERE_U14DULLi3zzc9DmF_Zd9R6GPHn1zD3fydy9SBH_6Z9PT9QuktY9dG-kT-RuPFP6JqTF2XrU44kawWYXUcNGvjddSSOO_3pDyK6OOrZSZaMuK/s1600/pandemonium.jpg

Jäämeri, jäähyväiset ja minä

kirjan nimi: Jäämeri, jäähyväiset ja minä
kirjoittanut: Terhi Rannela
ilmestynyt: 2010
sivuja: 216

takakansi:
   "Bensa tuoksuu, moottoritie on tulikuuma, kesä kaunis ja minä olen rakastunut mies", 17-vuotias Ilari kirjoittaa matkapäiväkirjaansa.
   Ilarilla on kyllä kokemusta niin rullaavista ajopeleistä kuin rakkaudestakin, mutta nyt ei alla olekaan pyörätuoli Apollo eikä lemmen kohteena kukaan tutuista luokkakavereista. Ilari on lähdössä veljensä Valtterin ja Kertun ja Miran kanssa Thelma & Louise -henkiselle roadtripille kauas pohjoiseen.
   Tarkoitus on koluta Suomen Lappia ja Pohjois-Norjaa, silittää poroja, uida Jäämeressä, nukkua teltassa... Ja mikä tärkeintä: tavata silmästä silmään Ilarin netti-ihastus, hurmaava Heta.
   Satoihin kilometreihin mahtuu rakkauden ja upeiden maisemien lisäksi riitaa ja rahapulaa ja sateisia leirintäalueita. Kaiken lisäksi Ilarille on käydä huonosti. Ja miksi Heta ikään kuin jättää jäähyväisiä kaikelle, vaikka he ovat vasta tutustuneet?

mielipiteeni kirjasta: Hyvä päätösosa hauskalle ja kepeälle sarjalle. Oli kiva kun muutkin kuin Ilari oli ''kirjoittanut'' kirjaa. :)

kuva:http://terhirannela.files.wordpress.com/2010/09/jaameri2.jpg?w=279&h=417

Varjojen kaupungit 4 - Langenneiden enkelten kaupunki

nimi: Langenneiden enkelten kaupunki (Varjojen kaupungit 4)
kirjoittanut: Cassandra Clare
aluperäisteos: The Mortal Instruments Book Four - City of Fallen Angels
ilmestynyt: englanniksi 2011, suomeksi 2012
suomentanut: Terhi Leskinen
sivuja: 391

takakansi:
Rakkaus. Veri. Petos. Kosto.
Langenneiden enkelten kaupungissa panokset kovenevat.
   Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä.
   Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Kun Jace alkaa yhtäkkiä vältellä Clarya, tämän on pakko porautua salaisuuden ytimeen, vaikka tulee samalla tehneeksi totta pelottavimmasta painajaisestaan. Clary itse sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen.

mielipiteeni kirjasta: Nyt on tämä 4.osakin luettu, ja no mun mielestä tätä sarjaa ei olisi tarvinnut jatkaa enää. Ihan kamalaa kirjoittaa noin, mutta se on totuus..
   Tämä Varjojen kaupungit-sarja on ihan mahtava, yksi parhaista, mutta kolmannen kirjan loppu oli juuri täydellinen loppu tälle sarjalle, se oli niin onnellinen, ja tässä 4.osassa kaikki menee taas pieleen!  Tämäkin kirja oli tietysti mahtavasti kirjoitettu, mutta Jace ei ollut yhtään oma itsensä! Ja viidennessä osassa se vain pahenee. Mutta minä toivon, että Clary ja Jace saa toisenkin onnellisen lopun. Siihen on pakko uskoa.

kuva: http://s.cdon.com/media-dynamic/images/product/book/book/image3/langenneiden_enkelten_kaupunki-clare_cassandra-18796111-frnt.jpg