Surunsyöjät

kirjan nimi: Surunsyöjät
kirjoittanut: Veera Laitinen
ilmestynyt: 2011
sivuja: 253

takakansi:
   Kertomus vihan ja rakkauden liitosta, jossa katse voi tappaa.
   Hope McKaya ihastuu pienen kotikaupunkinsa uuteen tulokkaaseen, arvoituksellisen komeaan Victoriin. Samalla Hopen mystinen ja kuoleman sävyttämä menneisyys herää henkiin. Hope saa käsiinsä oudon, ikivanhan paperinpalasen, joka ei pala takkatulessakaan, vaan johdattaa päähenkilön tuskallisten salaisuuksien jäljille.
   Veera Laitisen esikoisromaani tavoittaa paranormaalin romantiikan kautta fantasian oudon maailman, joka avaa tien sekä elämään että kuolemaan. Psykologisesti oivaltava kerronta kuljettaa pitkin Blue Coven katuja, mutta johdattaa samalla mielen salatuille poluille.

oma mielipiteeni kirjasta: Kirja ei ollut parhaimmasta päästä. Ehkä siihen vaikutti myös huonot kokemukseni suomalaisista kirjoista, mutta myöskään tarinan kerronta ei ollut kovinkaan sujuvaa, ja välillä tuli melko suuriakin aikahyppäyksiä ja pienet välihuomautukset tulevasta ärsytti minua. Loppu kappale oli vähän outo, ja Hopen rakkaudentunnustus jäykkä ja melkeinpä kiusallinen. Aluksi kirjasta myös tuli mieleen (paljon huonompi versio) Twilightistä.. Uskon silti lainaavani seuraavankin osan pelkästä uteliaisuudesta.

kuva: http://www.recordshopx.com/book/laitinen_veera/surunsyojat/