Häivähdys

Okei, eli tästä alkaa minun blogi. Aiheena noin yleisesti on kirjat, sillä minä todellakin rakastan niitä ja voisin lukea niitä vaikka koko ajan. Toki aion kertoa hieman itsestänikin tässä blogissa, ja jonkinlainen esittely blogikin on suunnitteilla, mutta halusin tehdä ensimmäisen postaukseni erään lempi kirjani toisesta osasta, jonka luin juuri vähän aikaa sitten.



HÄIVÄHDYS  (-Linger)
Häivähdys -kirjan on kirjoittanut Maggie Stiefvater. Englanninkielisenä kirja julkaistiin vuonna 2010. Suomeksi sen käänsi Laura Honkasalo vuonna 2011. Kirjassa on hieman alle 350 sivua.

Kirjan päähenkilöitä ovat Grace ja Sam, mutta kirjan keskeisessä osassa ovat myös Isabel ja Cole. Nämä neljä henkilöä vuorottelevat kertojan roolissa.

Väristys -triologian 2.osassa ongelmat koettelevat jälleen Samin ja Gracen rakkautta; Gracen vanhemmat eivät hyväksy Samia ja Saminkin on vaikea tottua olemaan jälleen pelkkä ihminen. Kirjan lopussa Grace vielä sairastuu ja ainoa keino pelastaa hänet on muuttaa hänet ihmissudeksi. Sam kuitenkin vannoo löytävänsä parannuskeinon, jolla Gracesta saa jälleen ihmisen.

Häivähdys, aivan kuten Väristyskin, on herkkä ja surullinen rakkaustarina, täynnä jännitystä ja toivoa. Kirjan mahtava juoni, kuvailu, kirjotustyyli ja tunnemyrskyt ovat koukuttaneet ainakin minut tähän sadunomaiseen, mutta silti niin todentuntuiseen tarinaan. Kirjan tunteet välittyivät voimakkaasti ja kaikkiin kertojiin oli helppo samaistua. Kirja ei ehkä ollut aivan yhtä koskettava kuin 1.osa, mutta oli silti aivan loistava. Suosittelen kirjaa aivan kaikille ja itse rupean laskemaan päiviä lokakuuhun, milloin sarjan päätösosa ilmestyy

Sitten vielä lopuksi muutamia lainauksia kirjasta:

'Tämä on rakkaustarina. Aiemmin en tiennyt, miten paljon erilaisia rakkauden lajeja on, enkä sitä, millaisia asioita ihmiset voivat tehdä rakkauden vuoksi. Aiemmin en tiennyt, miten monin eri tavoin voi heittää hyvästit.'-Grace s.8

'Kerroin tämän vain jotta tietäisit, että minä olen halunnut paeta sen jälkeen varmaan satatuhatta kertaa. Olen harkinnut dokaamista, koska se näyttää toimivan äidilleni, tai lääkkeitä, koska nekin toimivat äidilleni, olen harkinnut, että otan yhden isäni kahdeksastamiljoonasta aseesta ja täräytän aivoni pellolle. Arvaa mikä on surullisinta? En halua tehdä sitä siksi, että kaipaan Jackia. Tietysti minä kaipaan häntä,mutta en minä siksi halua tuollaista tehdä. Vaan siksi, että minulla on aivan hemmetin syyllinen olo siitä, että tapoin hänet. Minä tapoin hänet. Joinain päivinä minusta tuntuu, että en enää halua elää sen tunteen kanssa. Silti minä elän. Koska elämä on sellaista, Cole. Tuskaa. Pitää vaan koettaa selvitä parhaansa mukaan'
-Isabel s.229

blogin kuvat: http://www.bookplus.fi/kirjat/stiefvater,_maggie/h%C3%A4iv%C3%A4hdys-12817095