Piraijakuiskaaja (Faunoidit #2)

kirjan nimi: Piraijakuiskaaja
kirjoittanut: Annukka Salama
ilmestynyt: 2013
sivuja: 377

takakansi:
     Unna ja Rufus. Match made in heaven.
     Faunoidijengin fiilikset ovat korkealla kuin Kalifornian taivas: avain Unnan mystiseen syntyperään näyttää löytyvän toiselta mantereelta ja koko viisikko pääsee mukaan matkalle. Johtolangat ohjaavat heitä odottamattomaan suuntaan. Onko arvoituksella jotain tekemistä Rufuksen ja tämän suvun musertavan menneisyyden kanssa?
     Sähköä ilmaan tuovat myös uudet ystävät, salaperäiset aaltoja kesyttävät sisarukset Eden ja Nemo, joiden läsnäolo hermostuttaa laumaansa suojelevaa Rufusta. Kun tieto Unnan olemassa olosta leviää, Rufuksen huoli kasvaa. Maailman viimeisin lohikäärme ja planeetan ainoa faunoidinaaras ovat tulenarka yhdistelmä, joka kiinnostaa muitakin kuin metsästäjiä. Parin rakkaustarina tuntuu olevan kirjoitettu tähtiin, mutta tekeekö se siitä ikuisen?
     Piraijakuiskaajan kyydissä tunteet ovat kuumia, vaahtopäät korkeita ja metsästäjien moraali kylmäävän matala. Sarjan avausosa Käärmeenlumooja (2012) oli Topelius-palkintoehdokas sekä kirjabloggarien valinta vuoden parhaaksi nuortenkirjaksi.

mielipiteeni kirjasta: Huhhuh, tämä kirja meinaa jättää ihan sanattomaksi.. Annukka Salama on mielestäni paras suomalainen kirjailija, ja kansainvälisestikin katsottuna yksiä parhaimpia! Annukka kirjoittaa niin ihanan rennosti ja elävästi, että tarinaan eläytyy pakostakin mukaan. Hyvän kirjoittamisen lisäksi Annukka on keksinyt mahtavan aiheen kirjoilleen, ja on mukavaa lukea vaihteeksi teoksia, jotka sijoittuvat Suomeen, eli tuttuun ympäristöön. :)
     Sitten itse kirjaan.. Se herätti niin paljon ajatuksia, että ne on vaikea saada kirjattua ylös.. Aloin oikeasti melkein kiljumaan, kun törmäsin tähän teokseen kirjastossa! Aloin lukemaan sitä välittömästi kun pääsin kirjastosta ulos, ja pitää sanoa, että odotukset olivat todella korkealla, mutta Piraijakuiskaaja ei tuottanut pettymystä, sillä kirja oli ihan mahtava, juoni eteni todella hyvin, ja maiseman vaihdos sekä uudet näkökulmat olivat erinomaisia lisäyksiä. Loppu oli todella, todella, todella järkyttävä juonikäänne, ja pakko sanoa että kirosin sen syvimpään maanrakoon, mikä tietenkin sai kaverinikin kiinnostumaan kirjasta.. :D Mutta uskon, että tuollaisen lopun jälkeen seuraavasta osasta on pakko tulla aivan eeppinen. Ennustelen todella suuria tunteita, ja paljon kyyneleitä, mitä olisin muuten kaivannut Piraijakuiskaajaankin enemmän.
     Kirjan muuttunut ulkonäkö, etenkin pehmeätkannet hieman harmittivat, sillä olen ajatellut ostaa sarjan itsellenikin.

kuva:http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510397474&gclid=CJjL6KK70rgCFQ98cAod7RkAqQ

Rubiininpuna

kirjan nimi: Rubiininpuna
kirjoittanut: Kerstin Gier
saksankielisen alkuteoksen nimi: Rubinrot
ilmestynyt: saksaksi: 2009, suomeksi: 2012
suomentanut: Riitta Virkkunen
sivuja: 342

takakansi:
     Rakkaus ei katso aikaa.
     Joskus on todella raskasta elää perheessä, jossa on paljon salaisuuksia. Sitä mieltä on varmasti ainakin 16-vuotias Gwendolyn, kun hän eräänä päivänä sinkoutuu ajassa taaksepäin vuosisadan vaihteen Lontooseen. Pian hän huomaa olevansa itse perheensä suurin salaisuus. Muinaisen ennustuksen selvittäminen on Gwendolynin käsissä. Ensin hänen vain pitäisi ottaa selville, keneen voi luottaa - historiassa tai nykyhetkessä. Eikä kukaan varoittanut häntä rakastumisesta...

mielipiteeni kirjasta: Kirja oli ihan hyvä. En tiedä, ehkä pari vuotta aikasemmin olisin tykännyt vielä enemmän kuin mitä nyt. Juoni oli kuitenkin ihan mukaansa tempaiseva, ja lopun suuri salaisuus mielenkiintoinen.
     Kirja oli sen verran hyvä, että lainaan seuraavankin osan kun se vain ilmestyy

kuva:http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6642

Punainen kuin veri

kirjan nimi: Punainen kuin veri
kirjoittanut: Salla Simukka
ilmestynyt: 2013
sivuja: 264

takakansi:
     "Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään."
     Pimiöön on ripustettu kuivumaan pestyjä viidensadan euron seteleitä. Ilmassa leijuu vanhan veren haju. Lumikki Anderssonin periaatteena on olla sotkeutumatta asioihin, jotka eivät hänelle kuulu, mutta seteliden löytäminen kiskaisee hänet keskelle kansainvälisen huumebisneksen ympärille kietoutuvaa vyyhtiä.
     Neljän vuorokauden mittainen alati kiihtyvä tapahtumien pyörre heittää Lumikin hengenvaarallisiin tilanteisiin, pakenemaan kylmäverisiä rikollisia ja lopulta salaisiin ja legendaarisiin Jääkarhun juhliin. Kaiken ympärillä talvi on kylmempi kuin vuosiin ja pakkanen kurittaa Tampereen katuja.
     Punainen kuin veri aloittaa Lumikki Anderssonista kertovan trilleritrilogian.

mielipiteeni kirjasta: Kirja oli jännittävä ja mielenkiintoinen, vaikka välillä Lumikki oli liian salapoliisimainen ja hieman etäinen hahmo. Aluksi, kun ei vielä tiennyt kuka henkilö kukin oli, oli vaikeaa hahmoittaa tarinaa kun kertojan näkökulma vaihteli, mutta parin luvun jälkeen se vaihtui suureksi plussaksi kerronnan kannalta. Juoni oli myös hyvin toteutettu, ja kirjaa oli vaikea laskea käsistä.
     Olen näköjään taas löytänyt uuden kivan kirjasarjan, jonka kirjoja odotella.. :) Jatkuukohan seuraavissa osissa saman rikoksen syvempi selvittely, vai törmääkö Lumikki johonkin uuteen rötökseen? Kummin vain, toivoisin kirjoilta yhä enemmän jännitystä ja varaallisempia tilanteita, ettei päähenkilö ja tarina jää tylsiksi.
     Mukavaa, että nykyään löytyy aina vain enemmin hyvää suomalaista kirjallisuutta. :)

kuva: http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513171230

SEURAAVAKSI...
En ole varma minkä kirjan luen seuraavaksi.. Mutta luultavasti se on joko Kerstin Gierin Rubiininpuna tai Stephen Chboskyn Elämäni seinäruusuna.